Kategoriat
Yleinen

10km ajassa 48 min 41s

Tavoite oli 47min 30s. En onnistunut. En saavuttanut tavoitetta. Viimeksi 8km meni ajassa 38 min 12s. Mutta eihän tässä pitäisi mitään harmitella. Mutta, kun minä saavutan tavoitteeni. Minä kun yritän, onnistun. Ainako, ihan oikeasti? En!

Vasen nilkka alkoi juuri ennen 10km tavoitetta parantui ja sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, iski oikeaan pohkeeseen jotakin vikaa. Kovaa särkyä. Syy täysin vain arvattavissa. Olin kuitenkin päättänyt tuon 10km juosta tavoite aikaani juuri tuolla viikolla. Se luki treeniohjelmassa. Ei siis tässä tilanteessa ollut kovin iso yllätys, että 5km kohdalla särky oli jo todella kova ja matkan edetessä kipu vain yltyi. Viimeiset sata metriä kinkkasin, mutta juosten. Selittelyä?! Ehkä, mutta tiedän itse, että on syy tavoitteesta jäämiselle. Miksi siis harmittaa? Koska olen luonteeltani kilpailija. Enkä tätä halua muuttaa minussa, koska se on se mikä minua potkii eteenpäin. Kilpailen todella itseäni vastaan ja toivottavasti pian seniorisarjassakin. Haluan kokea kisahuuman ja valmistautua. Haluan kisanumeron!

Vastaus tähän on aamurituaali 5x viikossa. Aamun aikainen treeni, jolla otan itsestäni vallan. Johdan itseäni aidosti. En vai puhu vaan teen. Osaatko sinä johtaa itseäsi? Osaatko hyödyntää ominaisuuksiasi?

Kategoriat
Yleinen

Osaatko johtaa itseäsi?

Mä voitan! Mä haluan voittaa? Mun erittäin kuuluisat hokemat. Haluan saavuttaa vaikka ja mitä. Ideoita ja tavoitteita satelee suustani tuon tuosta koskien elämäni eri osa-alueita. Olen erittäin kilpailuhenkinen, mutta en pelottava kilpakumppani kuitenkaan. Osaan hävitä! Mutta mitä minä voitan ja ylipäänsä mitä mä haluan voittaa?

Mitaleita ei killu kaapeissa tai seinillä eikä niitä edes ole! En ole saanut mistään minkäänlaista sijoitusta! Enkä ole itseasiassa koskaan kisannut sijoituksista paitsi myyntikilpailuissa työpaikalla ja niissä kisoissa olen kyllä sitten sijoittunut hyvin ja toki näistä kisoista rahaa sitten sain. Mutta jos puhutaan urheilusta, niin ei yhtään palkintoa lukuunottamatta Marathon osallistujan mitalia. No miksi sitten puhun voittamisesta? Miten voittamisen tahto näkyy?

On joulukuu 2019 ja kello soi aamulla klo 4.15. Takana unia 6h 25 min. Toivon, että unien pituutta korvaa laatu. Ainakaan ensimmäisten minuttien jälkeen herätyksestä, ei laatu unilta tunnu. Olin päättänyt aamulla lähteä 8 km juoksulenkille 3 x viikossa ja salille 4x viikossa. Itseasiassa olin päättänyt näin jo kesällä ja näin olin tähän saakka tehnyt ilman yhtään ainutta tekosyytä.

Klo 4.55 ulko-ovi aukeaa. Treenejä kohti kuulokkeet korvilla. Ainakin on hiljaista ja todella pimeää. Kuu näyttää kuitenkin upealta ja valaiseekin mukavasti. Saan olla rauhassa. Nautin! Lenkkipolullani ei paljon kulkijoita näy, muutamia vain kuten eräs kerrassaan herttainen vanhempi rouva sauvoineen. Salilla käy tuttu porukka tuohon aikaan. Salilta olen klo 6.30 viimeistään kotona. Päivän duunien kimppuun ennen kuin lapset ja mies heräävät.

Myöhemmin keväällä usein seuraani on liittynyt ystäväni, joka on ollut tervetullutta vaihtelua treeneihin. Mutta yksinkin tosiaan edelleen treenaan ja tekosyitä ei ole vieläkään tullut.

Currywurstia Wroclawin rynekillä joulumarkkinoilla 2017. Ihanaa! Ja sitten valokuvia monta. Minustakin. Kuvat kertoivat sen, että muutakin oli mennyt kuin Currywurstia jo taas kerran, ihan liian pitkään. Hyvin alkaneet elintavat useamman vuoden ajan, olivat taas päässeet unohtumaan. Seuraavana päivänä satuin kävelemään tutun rakennuksen ohi jonka yhteen oveen oli ilmestynyt ilmoitus tankotanssitunneista. Päätös tuli siinä ja jo seuraavalla viikolla treenasin. Kokonaisuus ratkaisee! Ei hetki tai vähän pidempikään hetki. Sinä määrität oman voittosi! Kyky muuttaa omaa tapaansa toimia tilanteessa kuin tilanteessa , on tärkeää. Puhun itsensä johtamisesta ja hyväkin johtaja, voi tehdä satunnaisia huonoja päätöksiä. Niistä huonoista päätöksistä pitää oppia hyväksyen vaikutukset ja tämän jälkeen on tehtävä hallittu tilanteen muutos. Kuitenkin muista ensin pohtia, mitkä seikat vaikuttivat siihen, että olet päätynyt tähän nykytilanteeseen. Tunnista ja tunnusta tuttu ”kaava”. Ole rehellinen, mutta älä lannista itseäsi. Kun muutan ” pinttynyttä” tapaani toimia, mietin korostetusti kaikkia pieniäkin onnellisia hetkiä. Onnellisuus lisää innokkuuttani tavoitella päämäärääni. Hetkeen keskittymisen kyvystä myös annan itselleni kiitosta. Sen merkityksen olen kokenut muutosjohtamisessa suureksi syystä, että mielenjohtaminen vaatii kurinalaisuutta. Kurinalaisuudesta on liian helppo lipsua, mikäli haahuilee alati muissa ”maailmoissa”. Haahuileminen johtaa hallitsemattomiin tekoihin eli karkkipussin tai jääkaapin oven avaamiseen.

Mitä muuten voitan ja mitä halusin voittaa?