Kipua nilkassa ja silti minä juoksen

Puolitoista vuotta jatkuvaa kipua akillesjänteessä. Monta hetkeä kylmää hikeä lenkeillä. Kipu on niin kovaa joskus, että on pidettävä pienen pieni tauko kesken lenkin. Usein en pysähdy vaan siedän ja sitten nilkutan loppupäivän. Mikään hoito, kun ei auta, en ole halunnut luovuttaa kivun takia juoksuharrastusta. Mutta mistä nilkan särky johtuu?

Ortopedin, fysioterapeutin , hierojan, yleislääkärin sekä muiden tuttavien ohjeiden mukaan olen kokeillut monenlaista. Kipulääkettä, kortisonia, kylmää, kuumaa, hierontaa, magnesiumia, foam-rolleria, palloa ja pohjelihasten vahvistamista. Mikään ei auta. Ortopedi oli sitä mieltä, että akillesjänne ei katkea ja täten en ole huolissani. Mutta se kipu! Vaikea välillä ennätyksiä juosta, kun akillesjänteestä alkaen kipu siirtyy vasempaan jalkapöytään siirtyen siitä pohkeeseen puuduttamalla sen ja ikäänkuin kokopohkeen lukitsemalla.

Mizuno merkkisiin lenkkareihin olen siirtänyt toivoni. Kirjassa ”Juoksijan sielu” kehuttiin niitä. Toivo heräsi ja sana ”kiertojäykkä” kuulosti siltä, että sillä täytyy olla merkitystä paljon juoksevalle.

Pyöräily on toinen toivoni. Se tuli juoksun tuoeksi treeneihin. Mutta mikä tuossa nilkassa on? Se on täysi mysteeri. Kai se on vain uskottava, että kunnon treenaamiseen kuuluu myös kivun sieto. Ja kai tämä myös sisua kasvattaa? No sitä en tiedä, mutta pakko tässä on olla jotakin, mitä opin ja vie juoksua eteenpäin.

Miten meni Duathlon elokuussa 2020?

Tunnelma on intensiivinen ja taivas on kirkas. Mahtavaa päästä mukaan kokemaan tämä, oli ajatus mikä pyöri päässä. Jännitin todella paljon suoritusta ja aika kuluikin hitaasti odotellessa omaa starttia. Ajassa 1 h 38 min, tulin maaliin. Mutta miten matkameni?

Duathlon rakentui kolmesta osuudesta. Aloitimme 2,5 km juoksulla, jonka taitoin ajassa 10 min ja 34s. Sitten pyöräiltiin ja matka 21,1 km meni ajassa 52 min 30s. Viimeinen osio oli 5km juoksu ja siihen kului 5 minuuttia. Pyöräily oli rankin osuus. Pyöräilyreitti oli kolme kertaa 6,7km lenkki ja ylöspäin mäet matkan aikana oli erittäin pitkiä ja minulle jyrkkiä. Lämmintäkin oli ja ilman urheilugeelejä olisin ollut melko nopeasti voimaton. Vettä sain ensimmäisen kerran pyöräilyn jälkeen ja jano oli kova!

Maalissa olo oli huikea ja teki mieli kiljua. Olin tehnyt sen! Uusi kokemus ja oivallus pyöräilyn mahtavuudesta. Jännitys, onnistumisen tunne, itsensä likoon laittaaminen, voimaantumisen tunne matkalla maaliin useamman, vaikean hetken ylittäminen ovat ne asiat miksi aamuisin 5 kertaa viikossa kello 5, lähden treenaamaan ja valmistaudun voittamaan itseni asettamassani tavoitteessa. Tavoite voi olla asetettu kisoihin tai omaan uuteen aikaan 10 km tai 5 km matkoilla. Myös parempi cooper tulos on isona juttuna mielessä.

6-8h viikossa treenejä. 22 000 askelta päivässä. Ihan hyvä määrä liikuntaa sanoisin. Ruokailu on ollut vaikeampi juttu. Olen napostelija ja herkuttelija. En ole laiha, mutta en lihavakaan. Haluan syödä oikein, mutta siihen joudun oikeasti tekemään joka päivä päätöksen tai muuten lipsun. Nyt takana kolme viikkoa oikein syömistä liikuntaani sopivilla kalorimäärillä. Päätin olla laihduttamatta, mutta olen laihtunut kuin itsestään kaksi kokonaista kiloa. En halua laihduttaa, sen päätin. Halua syödä terveellisesti ja näin auttaa kehoani palautumaan. Kroppa on ollut todella jumissa ja palautunut kesällä heikosti, josta kirjoitin.

Kun tavoitteet ovat kovat, pitää olla entistä vahvempi myös henkisesti. Henkinen kasvu tuntuu välillä tulevan viiveellä liikuntatuloksiin verrattuna.

Osaatko johtaa itseäsi?

Mä voitan! Mä haluan voittaa? Mun erittäin kuuluisat hokemat. Haluan saavuttaa vaikka ja mitä. Ideoita ja tavoitteita satelee suustani tuon tuosta koskien elämäni eri osa-alueita. Olen erittäin kilpailuhenkinen, mutta en pelottava kilpakumppani kuitenkaan. Osaan hävitä! Mutta mitä minä voitan ja ylipäänsä mitä mä haluan voittaa?

Mitaleita ei killu kaapeissa tai seinillä eikä niitä edes ole! En ole saanut mistään minkäänlaista sijoitusta! Enkä ole itseasiassa koskaan kisannut sijoituksista paitsi myyntikilpailuissa työpaikalla ja niissä kisoissa olen kyllä sitten sijoittunut hyvin ja toki näistä kisoista rahaa sitten sain. Mutta jos puhutaan urheilusta, niin ei yhtään palkintoa lukuunottamatta Marathon osallistujan mitalia. No miksi sitten puhun voittamisesta? Miten voittamisen tahto näkyy?

On joulukuu 2019 ja kello soi aamulla klo 4.15. Takana unia 6h 25 min. Toivon, että unien pituutta korvaa laatu. Ainakaan ensimmäisten minuttien jälkeen herätyksestä, ei laatu unilta tunnu. Olin päättänyt aamulla lähteä 8 km juoksulenkille 3 x viikossa ja salille 4x viikossa. Itseasiassa olin päättänyt näin jo kesällä ja näin olin tähän saakka tehnyt ilman yhtään ainutta tekosyytä.

Klo 4.55 ulko-ovi aukeaa. Treenejä kohti kuulokkeet korvilla. Ainakin on hiljaista ja todella pimeää. Kuu näyttää kuitenkin upealta ja valaiseekin mukavasti. Saan olla rauhassa. Nautin! Lenkkipolullani ei paljon kulkijoita näy, muutamia vain kuten eräs kerrassaan herttainen vanhempi rouva sauvoineen. Salilla käy tuttu porukka tuohon aikaan. Salilta olen klo 6.30 viimeistään kotona. Päivän duunien kimppuun ennen kuin lapset ja mies heräävät.

Myöhemmin keväällä usein seuraani on liittynyt ystäväni, joka on ollut tervetullutta vaihtelua treeneihin. Mutta yksinkin tosiaan edelleen treenaan ja tekosyitä ei ole vieläkään tullut.

Currywurstia Wroclawin rynekillä joulumarkkinoilla 2017. Ihanaa! Ja sitten valokuvia monta. Minustakin. Kuvat kertoivat sen, että muutakin oli mennyt kuin Currywurstia jo taas kerran, ihan liian pitkään. Hyvin alkaneet elintavat useamman vuoden ajan, olivat taas päässeet unohtumaan. Seuraavana päivänä satuin kävelemään tutun rakennuksen ohi jonka yhteen oveen oli ilmestynyt ilmoitus tankotanssitunneista. Päätös tuli siinä ja jo seuraavalla viikolla treenasin. Kokonaisuus ratkaisee! Ei hetki tai vähän pidempikään hetki. Sinä määrität oman voittosi! Kyky muuttaa omaa tapaansa toimia tilanteessa kuin tilanteessa , on tärkeää. Puhun itsensä johtamisesta ja hyväkin johtaja, voi tehdä satunnaisia huonoja päätöksiä. Niistä huonoista päätöksistä pitää oppia hyväksyen vaikutukset ja tämän jälkeen on tehtävä hallittu tilanteen muutos. Kuitenkin muista ensin pohtia, mitkä seikat vaikuttivat siihen, että olet päätynyt tähän nykytilanteeseen. Tunnista ja tunnusta tuttu ”kaava”. Ole rehellinen, mutta älä lannista itseäsi. Kun muutan ” pinttynyttä” tapaani toimia, mietin korostetusti kaikkia pieniäkin onnellisia hetkiä. Onnellisuus lisää innokkuuttani tavoitella päämäärääni. Hetkeen keskittymisen kyvystä myös annan itselleni kiitosta. Sen merkityksen olen kokenut muutosjohtamisessa suureksi syystä, että mielenjohtaminen vaatii kurinalaisuutta. Kurinalaisuudesta on liian helppo lipsua, mikäli haahuilee alati muissa ”maailmoissa”. Haahuileminen johtaa hallitsemattomiin tekoihin eli karkkipussin tai jääkaapin oven avaamiseen.

Mitä muuten voitan ja mitä halusin voittaa?

Duathlon elokuussa 2020 ilmoittautuminen

Ylikuntoa hoidellessa mennyt viimeinen viikko. Alkaa mieli levätessä etsiä uusia haasteita tai sitten mieli oppii kuuntelemaan kehoa, joka on täysin jumissa ja tarvitsee juoksun ja lihaskuntotreenien rinnalle muutakin treeniä. Mieheni olikin ilokseni nähnyt ilmoituksen Duathlonista ja perinteisen tyylini mukaan siitä samointein näppäilin ilmoittauttumiseni tapahtumaan. Duathlon pitää sisällään 2,5 km juoksu +20 km pyöräili+ 5 km juoksu. Mun matkat siis!

Duathlon 2020 Vantaalla 16.8. Pitää vissiinkin hommata pyörä! Tällä hetkellä nimittäin en omista minkäänlaista konkelia. Päätinkin vetää treenin lapseni JOPO:lla. Olin varmasti huvittava täysillä polkiessani JOPO:lla, joka tarkoitettu kyllä ihan muunlaiseen pyöräilyyn, pitkin Tuusula-Kerava raittia. Täysillä vedin ja tulos 18km ajassa 48 min. Ei huono! Vaikka itse sanonkin. Hyvin JOPO kulkee vaikkakin alamäissä polkemisesta ei ollutkaan juuri mitään hyötyä. Mitähän siis tekisin, ostanko pyörän vai lainaanko vai käytän lapseni JOPOA?

Polvi huusi hoosiannaa eilen juostessani 30 min. Pyöräily on siis varteenotettava idea treeniohjelmaan. Juoksuun kuitenkin edelleen haluan panostaa ja tavoitteet silläpuolen tällä hetkellä. 31.7 on seuraava coopertesti ja siinä tavoite tuo maaginen 3000 m.

Valmentaja kehoittaa vielä seuraavan viikonkin ottamaan rennosti. Näin teen! Menen myös urheiluhierojalle. Tuosta venyttelystä ei juuri nyt ole apua. Tuubin Voltareniakin olen jo tuhlannut tuloksetta. Golf-harrastukseni ei myöskään osaltaan jumeihin auta. Mutta toki lajiin kuuluva kävely soveltuu palautumiseen ja toki golf myös kehittää keskittymiskykyäni.

Tankotanssin pariin myös halajan. Tanko keskellä olohuonetta, huutaa nimeäni. Ihan kohta, sanon minä!

Onko tämä ylikunto?

Loma kesällä 2020 ja takana vuoden säännöllinen ja kurinalainen treenaaminen. Koko vuoden tahtia vain kiristetty! Treenien määrää sekä lihaskunnon että juoksujen osalta kasvatettu, sekä treenien sisältöä hiottu kohti tavoitetta. Kunto noussut kohisten ja tosiaan tuloksia saavutettu, joista olen jo kertonut. Nyt heinäkuun alussa täysin yllättäin, maanantaina 6.7, tuntuikin 45 min lenkki erittäin rankalta. Sama tunne seurasi seuraavana päivänä 75 min lenkillä. Tämän jälkeen pidin välipäivän toivoen seuraavan treenin olevan loistelias. Myös valtava jatkuva väsymys ollut seuranani koko viikon eli vaikka unia yli yhdeksän tuntia, niin silti väsyttää päivällä. Myös lihakset täysin jumissa ja aloite vaikeutta kaikkeen.

”Olenko tehnyt jotakin poikkeavaa treenien lisäksi?” kysyi valmentaja. Tosiaan vähintään 25 000 askelta päivässä viimeiset kaksi viikkoa ja oikeastaan 30 000 askelta päivässä taitaa olla lähempänä totuutta ja 40 000 askeltakin löytyi yhdeltä päivältä. Myös erittäin vähäiset yöunet, ollut nimittäin kuumaa ja oltu lomalla ystävien ja perheen kanssa. On siis takana myöhään valvomista sekä kuitenkin treenin noudattamista. Myös rankka työrupeama koko kevään kesäkuun loppuun saakka. Kun mietin kokonaisuutta, tajuan itsekkin mistä kyse. En vain ole kovin meilelläni asiaa tunnustamassa, koska tämä rajoittaa. En pääsekkään nyt sitten jatkamaan ja tekemään kuten haluan.

Onneksi minulla on valmentaja, jolle voin kirjoittaa ja soittaa. Kaipaan tavoitteelliseen urheiluuni tukea ja kannustusta ja sitä valmentajaltani saan. Mutta se kenellä ei tätä ole, löytää apua netistä helposti. Ainoastaan pääkopan kanssa saa olla nettiavun kanssa yksin. Itse tykkään pohtia tekemistäni edestä ja takaa ammattilaisen kanssa. Tavoitteeni, kun tuntuu muuttuvan koko ajan. Mikä se tavoite sitten nyt on ja miten ylikunto suhteutetaan tavoitteeseen? Vai liittyykö ne toisiinsa mitenkään?

Tavoiteeni on kehittää tekemistäni niin pitkälle kuin tässä elämäntilanteessa on mahdollista. Minulla on perhe, työ ja ikää 36 vuotta. Tavoittelen siis tasoni mukaista huippu aikaa juoksussa 10 km ja 5 km matkoilla sekä coopertestissä tavoitteena 3000 m. Tämän lisäksi olen pohtinut myös muita juttuja, mutta näistä myöhemmin lisää. Mutta miten tuo ylikunto? No tässä jo kirjoitteassani teen henkistä työtä ja fyysinen puoli kyllä alkaa taas palautumaan, kun hetken levähtää ja rentoutuu. Olenkin päättänyt nukkua enkä laittaa kelloa soimaan 4.30, kuten normaalisti teen ihan vain siksi, että haluan treenata aamulla. Ylikunto ei ole paha asia. Tämä on yksi treeni minulle, koska opin miten hallita päätä tässä tilanteessa. Saan tässä myös aikaa miettiä treenivuotta kokonaisuutena sekä samalla katson tavoitteita tulevaa vuotta ajatellen. Ylikunto ei siis ole ongelma vaan mahdollisuus pysähtyä, kun et muuten osaa sitä tehdä.

Kisat 12.9 Keravalla. Sherwood run tulossa ja 10 km tavoite on siis 48 min. Cooper 3000 m tavoitteeni uskon täyttyvän elokuun lopussa.

Ultrajuoksu on myös tuon 60 km osalta alkanut kiinnostamaan. Ready! Set! Go! podcast on aivan huippu ja tätä kautta ultrajuoksusta kuulinkin. Kohdallani kipeä akillesjänne jarruttaa ultrajuoksuun osallistumista. Kivun hallitsen hyvin lyhyillä matkoilla. Akillejänne kipeä ihan vain kuluman takia. Ei siis ole katkeamassa, kertoi lääkäri.

Ready! Set! Go! podcast on avannut juoksun maailmaa minulle ja miten siinä kehittyä ja miten voi mennä metsään. Podcastissa käsittellään juoksua laaja-alaisesti eri näkökulmista ja eri tavoitte lähtökohdista. Olenkin kuunnellut erittäin innostuneena ja saanut paljon aihetta ajatella. Olen siis oppinut juoksusta paljon. Toivottavasti podcast tulee saamaan jatkoa!

Tämän kesäkuun treenit olen suorittanut kotiseutumme Keravan lisäksi lomakohteissamme kauniissa Suomessa. Aloitimme loman aivan mahtavassa Lehmonkärjessä Asikkalassa. Kauniissa ”mökkikylässä”, jossa sai lomailla aivan omissa oloissa. Lehmonkärjen upea ranta, kaunis metsä, palvelu, mahtava sijainti, itse tehdyt jäätelöt ja toki tuo hulppea ”mökki”, olivat kyllä haaveilee meidän loman unelmien täyttymys. Oma rantasauna kruunasi viikon! Grillistä herkkuja urheilijan suuhun! Ja avot, kyllä treenit sujuivat!

Lehmonkärjestä siirryimme toiseen kauniiseen järvimaisemaan eli Saimaalle. Lappeenrannan Rauha oli kohteena. Rauhan selkeät ja hyväkuntoiset lenkkipolut, ranta ja muu alueen viehättävä tunnelma, kyllä tuntuu aina toimivan. Rantaan oli saatu myös saatu uusi hyvin toimiva kahvila. Olemme käyneet tuolla Rauhassa viisi kertaa viimeisen kahden vuoden aikana sekä talvella että kesällä. Holiday Club saimaan palvelut toimivat hienosti, joten suosittelen kyllä perheille lomakohteeksi. Holiday Clubin viereinen golf-kenttä oli myös huippukunnossa. Imatra on ihan vieressä ja siellä paljon nähtävää kesäpäivänä!

Blogin lopuksi maisemia kesäkuun treeneistä. Ylikunto on voinut tosiaan kohdata minut, mutta viimeistän tämän blogin kirjoittamisen lopussa aloin huomaamaan mielen rauhoittumista ylikuntoon suhtautumisessa. Ihana kesän alku ollut ja kesää on vielä jäljellä ja monia mahtavia perheen reissuja sekä huikeita treenejä edessä. Hyvä treeni on monen asian summa, joka on täysin selvä juttu, mutta joskus sitä on erittäin vaikea aidosti ymmärtää. En oikein käsitä sitä, miten kovaa jo treenaan. Oman tekemiseni vähätteleminen, liiallinen yksinkertaistaminen sekä onneen oikominen, on paljon helpompaa.

Coopertestin ja 5 km tulos

PT:n avulla tein sen mitä olen niin pitkään tavoitellut ja vain viidessä viikossa.

Juhannusaatto mökillä 2020 ja sen kunniaksi päätin, että nyt cooper tulos paraneen. Olen juossut vuoden verran vähintään 40 km viikossa ja tämän lisäksi kuntosali treenit salilla ja ulkona milloin milläkin pihamaalla. Aika ja paikka ei ole koskaan este treenille. Nyt viimeiset viisi viikkoa olen saanut nauttia oman valmentajan tekemästä treenistä ja tuloksia tullut huimasti. Coopertestin tulos oli 2840 m. ”Haaveena vain” vousin sanoa, että on ollut 2800 m, mutta nyt juoksu rullasi ja tahtototila sekä kivunsietokyky ovat nousseet. Olisin voinut vetää pienet tanssit sen päälle, mutta päädyin vain tuulettelemaan itsekseni.

Tätä ennen alkuviikosta toinen iso haave toteutui. 5km ajassa 22 min ja 59 s.

On siis aika asettaa 3000 m cooperin tavoitteeksi ja 22 min 5 km tavoitteeksi sekä tietysti se 10 km ajassa 48 min.

Voittaja olo ja osoitus itselleni, että mä pystyn! Olenkin sanonut, että menen niin pitkälle tässä kuin vain pääsen.

Juosten näkee ja kokee niin paljon. Aamut ovat raikkaita ja olo mitä mahtavin!

Voiko laihtua 15 kg kolmessa kuukaudessa?

Huhtikuussa 2014, päätin, että nyt nämä extra kilot lähtevät. Ylipainoa oli 15 kg ja se oli kyllä ihan rasvaa vain, joka myös näkyi myös rasvana tässä 160 cm mittaisesssa naisessa. Pelkkä liikunta ei huhtikuun aikana tuottanut mitään tulosta vaa’alla. Ehkä senttejä lähti, kuka tietää, kun en mitannut. Mutta mitään ei tapahtunut siis. Päätös ja takana seisominen, puuttuivat edelleen. Aikaa toki elämänmuutos vaatii, mutta olen niin malttamaton, että se ”aika” oli käsitteenä minulle liian pitkä. Heinäkuun lopussa 2014 oli tilanne täysin toinen ja syksyllä 2014 coopertestin tulos oli 2690 m. Mitä tapahtui ja miten ihmeessä?

Ruokailuun oli siis tartuttava ja se päätös muuttaa koko päivän ruuan sisältö tapahtui toukokuun alussa. Aamun aloitin aktiivisesti liikkuvan ystäväni ohjeilla. Klo 4.30 aloitin päivän juomalla puolilitraa vettä, jonka jälkeen kiskaisin parilla lusikallisella 200 g Valion mansikka rahkan ja viimeisty kahvilla. Ja voin kertoa, että kohta olikin jo nälkä. Mutta nyt en antanut periksi. Seuraus oli hirvittävä päänsärky koko päivän. Migreeni ihmisen helvetti oli siis irti. Mutta periksi ei siis annettu. Lounas sisälsi runsaan määrän salaattia, avokadon sekä kanaa. Koko oli ehkä 400g. Joskus siinä oli hiilareita jossain muodossa, joskus ei. Mitään salaatinkastikkeita en lisännyt. Päivällinen oli vuorossa noin klo 16 samalla sisällöllä kuin lounas ja iltapala oli tarjolla noin klo 19 ja jälleen sain purkin rahkaa. Eli ei yhtään ihme, että olo oli täysin kamala, ihan liian vähän energiaa ja liikkunnan määrä vain kasvoi siinä vähäisen syömisen rinnalla. Muutaman kerran kiskaisin pari sipsiä tai ruisleivän noin klo 14, kun tuntui siltä, että nälkää ei vaan voi sivuuttaa. Kummallista kyllä, tämä hirveä nälkä sekä päänsäryt ja migreenit katosivat täysin yllättäin toukokuun loppuun mennessä. Keho tottui tähän.

Liikuin toukokuun lopussa 2014 päivittäin vähintään 20 000 askelta, jotka pitivät sisällään vähintään 5-8 km juoksulenkin kera vauvanvaunujen sekä kävelylenkit lasten kanssa. Joskun juoksin jopa kaksi kertaa päivässä. Sitten tuli kuvioihin HIIT-treenit. Aloin päivittäin etsimään erilaisia treenejä ja löysin Youtubesta erilaisia HIIT-treenejä kestoltaan 20 min – 45 min. HIIT-treenit suoritin 2 viikossa. Kuulemma enempää ei saanut tehdä, kertoivat ystäväni. Keksin myös vatsalankku haasteen.

Minkälainen oli HIIT-treeni sisältö? Näytän esimerkin. Tämä video tässä alla oli todellakin nimensä mukaan ”brutaali”. Miehenikin innostui tätä treeniä tekemään tosin ei kyllä siinä määrin kuin itse sitä tein.

20 000 askelta päivässä, muuttui tavoitteeksi ja sitten tavoite olikin yhtäkkiä 25 000 askelta. Kesäkuussa alkoi näkyä tulokset reippaalla tahdilla. Painoa oli lähtenyt niin, että kesäkuun alussa oli noin 7 kg painoa huvennut. Ja heinäkuun lopussa oli viimeisetkin 8 kg pudonneet jonnekkin. Niin vain se kaikki tapahtui näin vain yhtäkkiä ja yhteensä 15 kg kolmessa kuukaudessa oli aidosti kadonnut! Olo oli mitä mahtavin!

Haasteet, niitä rakastan. Niiden voimalla tsemppaan itseäni. Olen niin voitontahtoinen, että se ajaa minua eteenpäin. Otinkin siis kesällä 2014 vastaan vatsalankkuhaasteen. Pitkän treenin jälkeen lankutin 8 minuuttia. Ainakin melko lähellä oikeaa asentoa, oikeasti pystyin tähän. Opin myös päälläseisonnan sekä sen aikana osasin myös tehdä spagaatin. Myös seinää vasten käsillä seisonta sujui.

Seuraavaksi päätin, että nyt juoksen cooperin ja teen sen, mitä en koskaan ollut tehnyt eli juoksen hyvän ellen erinomasen tuloksen. Elokuussa 2014 olikin aika katsoa, mitä tämä kaikki kevään ja kesän tekemiseni vaikuttivat juoksutulokseen ja tuo tulos 2690 m oli minulle suuri voitto. Myös se, että vertaillessani tulosta ikäryhmäni tuloksiin, sai minut hyppimään ja teki suorastaan onnelliseksi. Tulos oli hyvä ellei jopa erinomainen. Edellinen cooper oli 2008 keväällä. Tällöin olin edellisen kerran yrittänyt opetella liikkumaan ja syömään. Tulos oli 2400m. Kerron tästä vuodesta 2008 joskus toiste.

Se mitä neljän kuukauden aikana tapahtui oli aivan uskomatonta minulle. Sain paljon ja enemmän ja erittäin nopeasti. Parasta oli se, että minulla oli itsevarma olo, olo oli myös kaikinpuolin henkisesti sekä fyysisesti mahtava sekä jaksoin tehdä kaiken mitä halusin. Useammat lähipiirissä kannustivat, mutta tosiaan epäilijöitäkin tahdilleni riitti. Epäiltiin, että jaksanko. Olen kiitollinen näistä epäilyistä, koska olen se joka rakastaa haasteita ja päätin näyttää epäilijöille, että JAKSAN!

Harrastelija juoksijan tarina – miten ja milloin aloitin ja mitä tavoittelen nyt?

Siitä peilistä tuijotti minua suoraan silmiin, joku jota en tuntenut. Se joku näytti kalpealta, väsyneeltä, jopa ahdistuneelta sekä ikäänsä huomattavasti vanhemmalta. Myös syyt olivat täysin selvät ja syyksi en voinut todellakaan laittaa kolmea lastani, omakotitaloa tai varsinkaan aina minua kaikessa kannustavaa miestäni. Rakastin napostelua! Sen verran kyllä tuo nuorin 3kk ikäinen lapsukaisemme vaikutti kyllä tähän naposteluuni, että hän herättämällään minut noin 15 kertaa yössä, teki minulle helpoksi siirtyä imetyksen jälkeen keksivarastolle. Mutta sitten tuli se iso STOP! Ei enää tätä! Halusin jotakin aivan muuta. Tuolloin olin 30 vuotta ja oli kevät 2013.

Peiliin tuijottelun jälkeen kysyin mieheltäni olinko hänestä lihava? Hän edes katsomatta minuun totesi ”kunhan sinun on hyvä olla”. Tämä tarkoitti minulle toisin sanoen vastausta ”kyllä, olet lihava”. Hetken tuhisin itsekseni ja katselin uudelleen peilistä ja vedin mahaakin varmuuden vuoksi sisään, että olisi tullut parempi olo. Olin aiemmin päivällä käynyt kampaajalla leikkaamassa pitkät kutrini polkkamalliin ja tämä jotenkin entuudestaan korosti kasvojen pöhöttynyttä ulkomuotoa. Ei siis tullut yhtään parempi mieli. Se purppuran värinen paitakin oli jotenkin niin makkaroissani kiinni, että ei ollut enää vaikea todeta tämän kerrassaan riittävän!

Mutta miten aloittaa, kun tavat ovat niin pinttyneet ja kaikki kaapit täynnä herkkuja? Ja että mitä se oikein syöminen sitten edes oli? 1000 kcal päivässä? 1500 kcal päivässä? Vai jotain aivan muuta? Ja miten se nälkäkin pysyisi poissa ja samalla laihtuisin silmissä? Ulkonakin oli vielä pimeää ja kylmää, kuten huhtikuun alussa aina, joten ei hirvittävästi ensi alkuun kyllä huvittanut ulkoilu normaalia lasten kanssa puistoilua enempää. Mutta se lihavuus ja painon tunne sekä hankaluudet sitoa omat kengänkin nauhat, ärsytti.

Nuorin lapsemme heräsi joka aamu kello neljä. En monista yrityksistäni huolimatta saanut häntä jatkamaan uniaan, joten ei muuta kun aamua käynnistämään. Hetken hereillä olon jälkeen häntä kuitenkin alkoi väsyttämään ja itseäni tietenkään enää nukuttanut, kun kahvikin oli siinä tullut jo kiskaistua. Tuo väsähtänyt lapsemme ennen uudelleen unien aloittamistaan itkeskeli ja vaikka talomme olikin melko hyvän kokoinen, herätti tämä itku muut. Päätin tehdä asialle jotakin ja siitä se kaikki lähti. Kello viisi aamulla minä päätin aloittaa juoksemaan vauvan nukkuessa vaunuissa ja lähdin samantien. Ja olin niin hämmästänyt siitä onnen tunteesta olla yksin pimeällä tiellä raikkaassa ilmassa. Se aamun raikkauden tuoksu on jotakin mikä edelleen on minua ulos aamulla kutsuva. Huhtikuun alun pimeys ei enää haitannut vaan siitä tuli minun juttu! Sain omaa aikaa ja se energia, jota sain siitä lenkistä, oli jotain niin mahtavaa, että lähdin joka aamu kello viisi lenkille.

Mutta entäs se ruoka, se napostelu? Se olikin aluksi vaikempi juttu. Juostessahan nimittäin tulee nälkä ja osaamista ei tosiaan ollut oikeanlaisen ruokavalion rakentamisesta huomioiden sen, että täysimetin. Moni muuten sanoinkin sivuhuomautuksena, että en voisi tälläistä urheilua alkaa tekemään ollessani täysimetyksellä ja että tämä tällainen liikunta kyllä kävisi minulle raskaaksi. Miten tästä pääsin eteenpäin ja miten matkani kohti tavoitteellista juoksemista jatkui ja missä menen tänään vuonna 2020? Näistä kaikista hetkistäni tulen kertomaan pala palalta ja lupaan, että en kaunistele totuutta ja kerro vain hyvää ja kaunista.

Haluan myös jakaa teille kokemuksia, juttujeni keskellä kuvien kera, upeista paikkoista ympäri Eurooppaa joissa olen urheillut matkatessani perheeni kanssa. Tervetuloa minun matkaani!

RAPAKUNTO

Se kehonpainoharjoittelublogi...

kuolemawasherehome.wordpress.com/

Havaintoja ja ajatuksia surusta, kuolemasta ja elämästä vauvan kuoleman jälkeen. Huumoria revitään sieltä mistä sitä on revittävissä. Muuten ei kestä.

Run as fast as you can - juoksublogi

elämän elementit tasapainossa

FlowSister

Joogaa, juoksua ja kokonaisvaltaista hyvinvointia / IG @flowsistersusannajussila

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: